Peldis, bleedaus ja niiden käsittely

Tätä tekstiä saa käyttää vapaasti joko jakamalla suoraan tämän tästä tai copypastettamalla muualle, kunhan mainitsee kirjoittajan ja yhdistyksen nimen. Tämän tekstin saa myös ladattua jaettavaksi täältä. 

Mikä on peldis ja bleedaus?

PLD (‘post-larp depression’, myös post-low tai larppikrapula; larpula) tai peldis on olotila, joksi kutsutaan sitä apeaa mielentilaa joka tulee useille larpin jälkeen. Samanlaisia fiiliksiä tulee ihan kaikkien tapahtumien jälkeen. Uudet ja vanhat kaverit palaavat takaisin koteihinsa ja arkeensa. Hahmolla oli ystävä tai perhettä, joka merkitsi kaikkea maailmassa sun hahmolle, mutta nyt se katosi kokonaan viereltä kuin savuna ilmaan ja tilalla on joku ihan erilailla käyttäytyvä pelaaja. Pääsit pelastamaan/tuhoamaan maailmaa tai tekemään muita merkityksellisiä asioita, nyt palaat pyykkivuorien keskelle (ainakin sen jälkeen kun on reput ja rinkat saatu purettua) ja seuraavana aamuna odottaa aikainen herätys ja ei välttämättä niin jännä koulu tai työ. Vähemmästäkin tulee paha mieli!

Toinen, mikä saattaa tapahtua on bleedaus. Se tarkoittaa sitä, että tunteet ja ajatukset, jotka sun hahmolla oli on nyt sulla itselläsi. Käytitte kuitenkin samoja aivoja koko viikonlopun! Se voi näkyä juuri esimerkiksi ikävänä jotain toista hahmoa kohtaan tai järkytyksenä tai suruna jostain jota hahmo menetti. Ihastuksena, vihana, ilona; minä tahansa tunteena toista kohtaan. Elokuvassa tai kirjassakin tapahtuva asia voi saada sut itkemään tai nauramaan, koska se triggeröi sun aivoissa jotain tunteellista muistoa, joka ei edes sinänsä ole sun vaan fiktiivisen  hahmon. Saatat jopa heittää vahingossa kaverille kommenttia melkeinpä hahmosi suulla ennemmin kuin omallasi.

 

Psykologiaa ja biologiaa

Tästä päästäänkin siihen että aivot on hauska juttu. Vaikka sä tiedät, että viikonloppuna koettu oli pelkkää peliä ja kuvitelmaa, sun aivot ei tajua sitä. Ne pitää kaikkea koettua totena! Ne saattavat olla pelistä seuraavat päivät vähän hämmentyneitä siitä, että mitä ihmettä sun elämässä juuri nyt tapahtuu. Ne on saattanut kokee pienimuotoisen järkytyksen, lievän shokin. Joku ampui sua, hakkasi sut, vangitsi häkkiin ja hakkasi päätä aitaan, villighoulit juoksivat puskista kimppuun ja maailma oli vähällä tuhoutua milloin mihinkin. Löysit elämäsi rakkauden ja parhaan ystäväsi vuosien jälkeen. Kaikki tämä samana päivänä!

Peldis ja bleedaus saattavat iskeä heti kun pääsee kotiin. Ne saattavat iskeä sillä sekunnilla kun peli loppuu. Se saattaa iskeä seuraavana päivänä tai  vaikka kahden viikon päästä. Saatat olla väsynyt, ylitunteellinen, käydä ylikierroksilla tai kokea koko maailman harmaana ja ankeana paikkana. Saatat haikailla kontaktihahmojesi perään surren kadonnutta ystävää tai kumppania tai ollen vihainen jollekulle, joka pelissä sotki hahmosi suunnitelmat.

Tämä kaikki on täysin normaalia ja okei. Vaikka se kuulostaa hurjalta ja saatat miettiä, että oletko menettämässä järkesi, tunnetasolla koetuilla asioilla on kaikesta huolimatta myös positiivisia vaikutuksia! Sait esimerkiksi juuri uusia kokemuksia ja muistoja, jotka yhdistävät isoa ihmisjoukkoa ja joita on mukava muistella jälkikäteen. Sen lisäksi saatoit juuri vahingossa tiedostamattasi laajentaa maailmankuvaasi ja näkemyksiäsi, oppia uusia käytösmalleja, kehittää identiteettiäsi, oppia uusia tietoja ja taitoja ja vaikka mitä kreisiä! (Wait wat?! Lue Tanja Naukkarisen  ja siihen jatkoksi mun oppari Theseuksesta, jos haluat tietää lisää!)

Ja juuri sen vuoksi näiden tunteiden ja kokemusten purkaminen on äärimmäisen tärkeää, kuten minkä tahansa oikeassa elämässäkin koetun voimakkaan tunnekokemuksen, jotka kasvattavat meitä ihmisinä aina eteenpäin.

 

Tapoja käsitellä peldistä ja bleedausta

Ihmiset kokevat ja käsittelevät voimakkaita tunnekokemuksia yksilöllisesti. On tärkeää tiedostaa mitkä tavat sopivat itselle parhaiten ja kuinka syvälle itsellä on tapana sukeltaa. Jotkut tarvitsevat hyvin syvällisen, päiviä vievän purun, toisille riittää pelinjohdon vetämä lyhyt debrief -hetki pelin jälkeen. Yksi mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Tässä joitain hyväksi koettuja, joista voi poimia itselleen vinkkejä. Muista kuitenkin se tärkein, erota itsesi joka tapauksessa välittömästi pelin loputtua hahmostasi ja ala puhua siitä kolmannessa persoonassa, “hän-muodossa”.  Kun puhut tai kirjoitat, kerro että "hahmoni Kekke seikkaili öisessä metsässä", ei "mä juoksin öisessä metsässä". Se on ensiaskel auttaa aivoja erottamaan se, että kyseessä oli vain väliaikainen fiktiivinen roolihahmo.

 

Tunne vastuusi myös kanssapelaajana ja auta muita käsittelemään omia tunteitaan ja kokemuksiaan. Jos itsellä on pelin jälkeen hyvä fiilis, on helppo unohtaa, että muille saattoi jäädä pelistä paljon käsiteltävää, jolloin voi aina tarjota apuaan kuuntelijana toiselle. Etenkin omilta läheisiltä kontakteilta kannattaa kysyä rohkeasti sekä pelin loputtua, että muutama päivä myöhemmin jos he haluavat jutella ja purkaa pelin tapahtumia kanssasi. Se ei vaadi psykologin tutkintoa ja ydinfysiikkaa, ainoastaan hetken yhteistä aikaa kahvin tai teen äärellä. :)

 

Juttele

Keskustele kontaktien kanssa ja mukana olleiden oikean elämän uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Pelinjohto kuuntelee varmasti myös mielellään parin päivän hengähdystauon jälkeen tai jos kaipaat ulkopuolista ja luotettavaa keskustelukumppania, monissa peleissä toimiva tukihenkilö (turvahenkilö, häirintäyhdyshenkilö, tuki & turva) on usein käytössä myös pelien jälkeen herääville ajatuksille.

Käy läpi fiiliksiä, joita pelissä tuli koettua. Niitä hyviä ja huonoja hetkiä, opittuja asioita ja kehityksen paikkoja. Unohtamatta omia kuulumisia, tämän hetken fiiliksiä ja vaikka ajatuksia mihin lähtisi seuraavaksi larppaamaan! Tutustu vastapuoleen myös pelaajana, älä vain hahmoon!

 

Kirjoita, piirrä, sävellä, tanssi...

Ilmaisetko tunteita mieluummin luovin menetelmin? Piirrä kuva hahmostasi, kirjoita novelli tai päiväkirjamerkintä siitä mitä tulevaisuus hänelle toi. Sävellä biisi hänen pelinaikaisesta rakkaustarinastaan. Talleta tämä muistoksi jonnekin ja palaa tarvittaessa muistelemaan hienoja hetkiä pelissä. MUISTA että taidoilla ei ole väliä! Teet tätä vain itsellesi! Kukaan muu ei näe teoksiasi, ellet itse halua näyttää. Kukaan ei arvostele niitä. Ne on sulle henkilökohtaiseen tarkoitukseen ajatusten ja tunteiden purkuun. Piirrä vaikka tikku-ukkoja ja sävellä biisisi Tuiki tuiki tähtösen säveleen jos siltä tuntuu!

 

Kuvittele

Tee mielikuvamatkoja vaikka ennen nukahtamista tai katsellessasi ikkunasta ulos. Mieti tarinan loppu hahmollesi, kuvittele se mielessäsi mahdollisimman elävänä kaikin aistein. Mihin hahmo päätyi tarinan jälkeen? Oliko loppu onnellinen vai ei? Keskeneräinen tarina saattaa jäädä mieleen kummittelemaan, mutta kun saat tarinalle lopun, mission accomplished!

Hahmon larppaaminen saattaa myös herättää ajatuksia siitä, miten hahmo on päätynyt kyseiseen tilanteeseen, jos historiaa ei ole kovin tarkasti kuvailtu. Voit kuvitella pikkuhiljaa vaikka koko hahmon elämäkerran kokonaiseksi syntymästä lähtien, jos se helpottaa löytämään syyt tunteille ja reaktioille, jotta niistä voi päästää irti. Muista ehdottomasti pohtia hahmoa fiktiivisenä, itsestä irrallisena hahmona, kuin elokuvan tai kirjan henkilönä. Se et ole enää sinä itse.  

 

Muistoboksi

Kerää hahmosi propit laatikkoon muistoksi. Esineet, joita sait pelin aikana, kirjeet, muistilaput, taskuun jääneet airsoft -kuulat ja korkit. Liitä mukaan valokuvia, hahmokuvaus tai toiselta hahmolta saatu lahja. Menneen asian konkreettinen pakkaaminen pois ja talteen laittaminen auttaa käsittelemään asiaa menneenä tapahtumana ja hyväksymään, että se on ohi nyt.

Taiteellisempi versio muistoboksista on menetelmä nimeltä memory box. Se on kuin tekisit scrap book-kirjaa, mutta teet sen yhteen laatikkoon ja sommittelet esineet sinne kauniisti kuin näyteikkunaan. Voit hankkia boksiin myös esineitä joita sinulla ei ollut pelissä, mutta hahmolla olisi leikisti ollut elämän varrella. Tee kuvamanipulaatiolla, etsi netistä ja tulosta tai piirrä kuvia hahmon elämän varrelta. Maalaa boksi kivan väriseksi tai päällystä paperilla. Kirjoita seiniin lyriikoita, jotka kuvaavat hahmoasi. Kerää sinne esineitä, jotka ovat olleet hahmollesi tärkeitä hänen elämänsä eri vaiheissa. Talleta koko hahmosi elämäntarina laatikkoon ja käsittele se sen avulla.

Menetelmää käytetään oikeasti esimerkiksi vanhuksilla muistelutyössä ja se saattaa olla hyvin voimakas kokemus. Varaa sille paljon aikaa ja nenäliinoja. :)

 

Rituaalit ennen ja jälkeen pelin

Jos tiedostat jo ennestään olevasi herkkä peldikselle tai bleedaukselle, voit miettiä etukäteen itsellesi tapoja ja rituaaleja joilla pelin alkaessa menet hahmoon ja pelin loppuessa tiputat hahmon pois. Se saattaa helpottaa asioiden käsittelyä, kun aivot oppivat näihin tapoihin ja ymmärtävät koska ollaan hetki toisessa maailmassa ja koska sieltä palataan takaisin. Tapa voi olla kuinka pieni tahansa, kunhan sitä toistaa ja keskittyy tekemäänsä. Osaltaan jo proppien päälle pukeminen ja pois ottaminen ovat yksi tällaisista rituaalinomaisista tavoista, mutta se voi olla myös esimerkiksi hetken hiljeneminen omissa oloissa, hahmokuvauksen selaaminen läpi, vaahtokarkkien syöminen tai pienen lenkin juokseminen ulkona.

 

Tee jotain hauskaa!

Oikeasti myös sun elämä on mielenkiintoista vaikka takahuoneessa ei ole ydinjätettä ja sun pääsi ei ole kenenkään tähtäimessä! Mene leffaan, seinäkiipeilemään, sinfoniaorkesterin konserttiin tai ruokkimaan sorsia. Lähde yölliselle seikkailulle pyydystämään pokemoneja tai kudo kaulahuivi kynttilänvalossa. Näytä sun aivoille, että elämä tässä ajassa ja paikassa jatkuu ja on ihan yhtä awesome, vaikka adrenaliinia ja kyyneleitä virtaakin vähän vähemmän! ^^

 

Lopuksi

Kaikki tunteet jotka koet larpin jälkeen, on täysin okei, sekä negatiiviset, että positiiviset. Mikä on tärkeää on se, että käyt ne läpi ja työstät niitä, et missään nimessä kiellä niiden olemassaoloa, häpeä tai estä niitä tulemasta.  Naura, itke ja raivoa ihan vapaasti ja hyvällä omallatunnolla! Larppaaminen ja hahmon työstö lyhäristä proppien tekoon, täyden kuvauksen sisäistämiseen ja itse peliin on prosessi ja viimeistä etappia, kaiken tapahtuneen huolellista käsittelyä,  ei saa unohtaa vaikka peli huippukohtana menikin jo ohi. Älä kuitenkaan jää vellomaan tunteisiin ja pitkitä prosessia tahallaan. Tunteiden olemassaolon tietoinen tunnistaminen ja ajan kuluminen on loppujen lopuksi tehokkain keino päästä niistä yli.

Ja hei, on myös täysin okei, jos tämä kaikki kuulostaa sulle tosi oudolta! Me kaikki toimitaan eri tavalla ja jokaisella on oma tapansa larpata. Jollakulla ei välttämättä ole mitään tarvetta purkaa hahmoaan tai peliä, eikä se tee kokemuksesta yhtään sen huonompaa. Tämä on lähinnä siksi, että ne jotka sitä tarvitsevat, osaavat tunnistaa itsessään sen tarpeen, eivätkä jää miettimään moneksi viikoksi mistä apea olotila johtuu.

 

Tsemppiä kaikille seikkailuihin ja muistakaa pitää itsestä ja toisista huolta! <3

 

 

Teksti:

Mira Suovanen

Todellisuuspakolaiset ry

Puheenjohtaja

ota yhteyttä
liity!
yhdistyksestä

Todellisuuspakolaiset ry 

 

Slideshow'n kuvat:
Pasi Vähänen Photography (7, 10, 12-14)

Kalle Kuisma (8-9)

Klaaralin / Pilar Rautiainen (5-6)

Mira Strengell (1-4)